SAINKO HEIKOMMAT EVÄÄT?

Lihavuus on yhteiskunnan sairaus, otsikoi Satakunnan Kansa sunnuntainumerossaan 27.9.2020. Meistä melkein kolme miljoonaa painaa liikaa. Huolestuttavalta kuulostava otsikko, tai peräti kyllästyttävältä. Ylipainosta ja liikalihavuudesta puhutaan aivan koko ajan, siis julkisuudessa, eikä vain kotona, työpaikalla, salilla ja uimahallilla. Kouluterveydenhoitajat puuttuvat painoon, liian suureen painoon, tai liian alhaiseen painoon, ja varmaan tahtomattaan aiheuttavat paljon ahdistusta ja minäkuvan kolauksia. Nuorisopastorina aikanaan pyysin päästä keskustelemaan koululääkärin kanssa painosta huomauttamisen riskeistä, siis anoreksian vaarasta. Siitä kiitos koululääkärille Pihlavan terveysasemalla, että hän otti huoleni vakavasti.

Satakunnan Kansan artikkelissa lihavuuslääkäri Pertti Mustajoki ottaa tällä kertaa uuden näkökulman. Kaikki ei olekaan meidän omaa syytämme, vaan ’painonhallintaa ei pitäisi sysätä yksittäisten ihmisten harteille. Ylipaino on laajempi ongelma, jonka ratkaisu vaatii yhteiskunnan puuttumista’, kertoo professori Mustajoki ja jatkaa kuvaamalla lihavuuden moninaisia haittoja. Mustajoki esittää erilaisia vaihtoehtoja yhteiskunnan säätelylle esimerkiksi mainonnassa ja tuotesijoittelussa. Kaikki tämä on asiallista pohdintaa, mikä hyvin professorille sopiikin.

Tähän asti kaikki siis hyvin, mutta nyt seuraakin yllätys, tai järkytys. ’Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole kivikaudelta perityvien mielihalujensa kanssa samalla viivalla, lihavuuslääkäri huomauttaa. Osa sattuu perimään heikommat eväät torjua nyky-ympäristön tuputtamia liikakaloreita.’ (tummennus minun). Aivan oikein, minun isäni piti makeasta ja periytti minulle saman mieltymyksen, veljelleni ei. En silti osaa ajatella, että olisin saanut isältäni heikommat eväät elämään. Huomaan nimittäin vahvasti loukkaantuvani lihavuuslääkärin perimääni halventavasta huomautuksesta, vaikken muuten huomauttelua kohtaakaan.

Vaikka ylipainoisten ihmisten huomauttelua pidetään sopimattomana (hoikkien huomauttelua sen sijaan hyvinkin sopivana), julkinen asiantuntijakeskustelu saa esiintyä miten loukkaavasti tahansa. En siis tässä halua vähätellä ylipainon haittoja, vaan nostaa esille aikamme trendiä. Ylipainoisia ihmisiä saa Suomessa julkinen keskustelu käsitellä säälittävänä ryhmänä ihmisiä. Samalla ulkokultaisesti todetaan, ettei saa syrjiä, haukkua eikä huomautella, mutta jatkuvasti saa kirjoittaa kansantalouden ongelmista näin osoittaen varsin kovaa arvostelua. Ehkä tämä ei sitten ole syrjintää, sen tähden, että se ei kohdistu vähemmistöön, sillä kuulemma meistä suurin osa on jo ylipainoisia. Tai ehkä erinomaisten geenien vähemmistö syrjiikin enemmistöä.