Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

LÖYSIKÖ TYTTÄRENI RATKAISUN KADONNEEN ISOENON ARVOITUKSEEN

    Isoenoistani yksi kaatui aivan jatkosodan alussa ja toinen katosi talvisodan loppuvaiheiden taisteluissa. Sukumme tarina kertoi Jaakko-sedästä (sikäli sedästä, että suurin osa serkuista oli veljien lapsia), joka oli jo vanha ja sairaskin, kun hänet kutsuttiin palvelukseen. Äitini toinen eno, Eino Hosia, kirjailija, joka itse siis kaatui jatkosodan alussa, omistaa kirjansa Tuliholvin alla Summassa kaatuneelle veljelle. Äitini jälkeen jaoimme veljeni kanssa myös Eino-sedän kirjat; sain tämän kirjan, jossa on marraskuulla 1940 kirjoitettu omistus äitini vanhemmille ’Kyllikki ja Kalle Äyhölle pieneksi muistoksi tästä raskaasta vuodesta, jonka kuluessa voitimme ja menetimme niin paljon .’ Tätä kulunutta vuotta on useaan otteeseen mainittu raskaaksi poikkeusaikojen vuodeksi, jonka aikana olemme joutuneet ajattelemaan monet asiat uudelleen, sietämään rajoituksia ja kestämään yksinäisyyttä. Nuori opiskelijapolvi on sota-ajan tavoin joutunut luopumaan huvituksista, joskin isoisovanhem

Viimeisimmät blogitekstit

HYVÄÄ MIESTENPÄIVÄÄ -EIKÄ SÄKITETÄ!

SAINKO HEIKOMMAT EVÄÄT?

KIUSAA – EI KIUSAA – KIUSAA

VIRANOMAISKÄYTÄNTÖ: NAISEN SUKUELIMIIN KOSKETAAN, MIEHEN EI

OSAATKO LUKEA VAI KIRJOITTAA

YHTEISÖN MONET ILMEET

LUMIVALKEAA ON PUOLUSTAA SORRETTUA

VERTA VALKOISISSA FARKUISSA

ERILAINEN KOHTELU EI OLE SYRJINTÄÄ?

VIHA -PUOLESTA VAI VASTAAN