HYVÄÄ MIESTENPÄIVÄÄ -EIKÄ SÄKITETÄ!

 

Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää, jota on vietetty parikymmentä vuotta. Viralliseen kalenteriin se ei meillä, eikä juuri muuallakaan, ole päässyt. Kuitenkin päivällä kerrotaan olevan Unescon (Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö) tuki. YK:n virallisella kansainvälisten päivien listalla se ei kuitenkaan ole, vaan tälle päivälle on nimetty Maailman vessa-päivä. Tohdimme nyt kuitenkin viettää miesten päivää.

Päätavoitteeksi päivän vietolle on annettu  päivän virallisten sivujen (internationalmensday) mukaan mm. miesten myönteisten roolimallien ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen sekä miesten terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen.

Nostan tämän innoittamana kaksi viimeaikaista mieskokemusta; rajaan kokemukseni puhtaasti iän perusteella. Olin nyt syyslomalla parin vuoden tauon jälkeen rippileirillä ja havaitsin jälleen, miten keskustelukykyisiä ja uuden pohdintaan valmiita nuoret ovat. Tämä näkyi niin raamisvalmisteluissa kuin laajasti hyvään elämään liittyvissä keskusteluissa. Opin taas paljon ja mietinkin, miten tärkeä oppimiskokemuksen paikka rippileiri todella on, siis myös ohjaajalle.

Opinpa sitten myös uuden termin ’säkittää’. Tulin paikalle tilanteeseen ymmärtämättä yhtään, mitä tapahtuu, tai pikemminkin juuri oli tapahtunut. Paikalla olijat puhuivat säkittämisestä. En tietenkään ymmärtänyt sanaa. Urbaanin sanakirjan mukaan tämä tarkoittaa ’Sama kuin kassittaa, eli kun poika tai mies tippuu pyörän tangolle, tai kun skeitatessa lauta tulee nivusiin.’

Saamani selitys, toivottavasti ymmärsin oikein, kuvaa läppää, jossa potkaistaan toista kiveksille, ja osutaan melkein, tai vähän, niin että kai saa sattuakin. Ja tämä ilmeisesti on homman tarkoitus. Esitän tämän kuvauksen tosiaan keski-ikäisen naisen tanttamaisena arviona. Yhtä kaikki, aloimme keskustella riskeistä ja siitä, onko se kaikkien mielestä mukavaa ja satuttaako tässä todella sekä siitä, onko miehisyyden vaatimus sietää tällaista. Keskustelu oli hyvä ja jatkan aiheesta kysymällä, tarvitseeko miehen tai  pojan sietää fyysiseen koskemattomuuteensa kajoamista täyttääkseen sosiaaliset vaatimukset. Tästä toivonkin erityisesti teiltä miehiltä mielipiteitä!

Toinen miessukupuoleen liittyvä kokemus olkoon säkittämisen jälkeen kuvaus miehen suojeluvaistosta. Isänpäivänä olimme lounaalla. Varmistin tarjoilijalta, ettei ruuassa ole valkosipulia. Tarjoilija kysyi, olenko allerginen. Vahvistin näin olevan. Tarjoilija jatkoi kysymällä, saisiko kuitenkin olla vähän valkosipulia. Ennen kuin sain mitään vastattua riensi 8-vuotias pojanpoikani apuun: ’Fammu kuolee jos se syö valkosipulia’. Kiitos Rony avusta!

Hyvää miestenpäivää!