Näin vähän meillä on kuolleita -voi harmi!

  Ensimmäiset uutiset Koronasta alkoivat koskettaa meitä, kun Italiassa virus levisi nopeasti. Samoihin aikoihin silti lähdettiin sekä työmatkoille että lomalle Italiaan, tuttuun ja turvalliseen maahan. Kesti maaliskuun puoleenväliin ennen kuin ymmärsi tilanteen vakavuuden. Hallitus toteutti silloin asiantuntijoiden arvioihin perustuvat toimet ja määräykset, selkeät ja harkitut. Niitä seuraten tuomiokapitulit seurasivat päivittäisine ohjeineen. Siirryimme valmiuteen ja poikkeustilaan.

Euroopan maista uutisoidaan tarkat luvut sairastuneista ja kuolleista, parantuneista epävarmemmin. Erikoisuuksia tilastoissa toki on monenlaisia, vaikkapa vanhusten hoitokodeissa tapahtuneiden kuolemantapausten puuttuminen osasta tilastoja. Yhtä kaikki Euroopan maat, ja me niiden mukana, uutisoivat ihastuneena pienenevistä tartuntaluvuista ja kuolleiden vähäisestä vuorokausimäärästä, jotka toki meidän maahamme verrattuna ovat silti valtaisia. Lukujen todetaan pienentyvän, vaikkapa sitten taas jo seuraavana päivänä ne olisivatkin taas suuremmat.

Suomessa sairaalahoidossa ja tehohoidossa olevien määrät ovat pitkään pienentyneet. Tehohoidossa olevien määrä on nyt pienempi kuin kertaakaan aiemmin huhtikuun aikana. Mutta iloitseeko media, ja taustastaan riippuen kiittääkö hallituksen viisaita päätöksiä, terveydenhuollon henkilöstön ammattitaitoista ja uhrautuvaa toimintaa tai Kaikkivaltiasta Jumalaa varjeluksesta. Yllättävää kyllä ei! Poikkeamme vahvasti muista Euroopan maista.

Nyt onkin huoli liian nopeasta tartuntojen vähenemisestä, tehohoitopaikkojen tyhjäkäynnistä ja taudin jäämisestä vaanimaan uutta iskua. Toki ymmärrän, että toinen aalto voi olla tulossa ja virus tartuttaa kunnes riittävän moni on sille immuuni. Mutta en ymmärrä, ettei onnistuneista toimista, tai varjeluksesta iloita. THL toisaalta toteaa (HS 27.4.) ylilääkäri Taneli Puumalaisen mukaan epidemian kasvun näyttävän pysähtyneen mutta samalla kuitenkin tuo virasto kuvaa (HS 25.4.) koronaviruksen aiheuttaman tautihuipun olevan Suomessa vielä kaukana edessäpäin (terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen).

Oman kotikaupunkini viisas infektioylilääkäri Raija Uusitalo-Seppälä sentään totesi Ylelle (26.4.) ’Jos tartuntaluvut pystytään pitämään matalalla, siitä saa yhä olla iloinen.’

 

Päätän olla porilaislääkärin kanssa samaa mieltä: olen iloinen.